Meijän oli siis tarkotus käppäillä Annapurnan Base Campille. Yks Nepalin suisituimmista trekeistä, kestää noin 9-13 päivää reitistä ja jörreistä riippuen. Hommat oli jo potissa, opas palkattu, kamat hommattu ja dösäliput Pokharaan tumpuissa. No heti Kathmandussa istuttuamme Pokharaan menevään dösään (n.7h) molemmilla pukkas fiilis että oliskohan Imodiumin paikka. Meri korkkaskin dösän vessan/reiän siltä istumalta. No onneks imodiumi piti mehut sisällä koko loppumatkan. Mulla tais olla väärä hälytys mutta meri valitteli heikkoa oloa. No Pokharan hotellissa Merillä iski kunnolla tauti päälle, antibiootit huuleen ja toivottiin parasta. Yöllä oli ollu kuulemma kova kuume, mutta aamulla olo tuntu jo vähän paremmalta. Päätettiin siirtää lähtöä seuraavaan aamuun. Seuraavana päivänä tuntu et kaikki about ok. Ekan päivän etappi oli 4h suht lepposaa nousua. Se otti kuitenkin Merille turhan koville koska vatsataudin jälkeen ei tunnetusti olla missään triatlonkuosissa.Monen tuskasen portaan jälkeen päästiin kuitenkin ekalle lodgelle ja meri suoraan punkkaan, yöllä lähtikin sitteen laattaa eli vatsatauti palas pahempana ilmeisesti rasituksen takia. Seuraavan päivän etappi oli 7h tamppaus 1300 vertikaalimetriä ylöspäin, tais olla vajaa 4000 kiviporrasta heti alkuun. Aika käkkiminen terveelläkin, joten koska meri ei pyygenny syömään jyvääkään laattaamatta, päätettiin lyödä hanskat tiskiin. Seuraavana päivänä aika tuskanen kapuaminen alas, hyvin meri tsemppas ja välillä naureskelikin. Ei tarvinnu kantamaan ryhtyä. Levättin pokharassa 4 päivää ja nyt Kathmandun kautta Bangkokissa. Kaikki hyvin taas! Parin päivän päästä yöjunalla etelä-thaimaaseen.

Alla kuvia meijän ribbetrekistä ja Pokharasta.